Se pakollinen paha.


Lause kiteyttää ajatukseni sosiaalisesta mediasta. Some on vallannut paikkansa ihmisten arjessa ja monet keskustelut avataan kysymällä, oletko nähnyt julkaisun X? Eli vaikka en tunne suurta intohimoa seurata sosiaalista mediaa, tuntuu siltä, että sen seuraamatta jättäminen tavallaan eristää minut ulkopuoliseksi. Tiedätkö, mitä tarkoitan?


Erityisen harmillista mielestäni on se, että mielikuvan toisesta, tuntemattomastakin ihmisestä, voi muodostaa sosiaalisen median avulla ihmistä koskaan tapaamatta. Kun digitaalinen identiteetti on helposti kaikkien saatavilla, pyrin miettimään sekä yksityishenkilönä että virkamiehenä omien julkaisujeni sisältöä ennen niiden julkaisemista. Toivoisin, että minut opittaisiin tuntemaan ihmisenä eikä vain paljon tykkäyksiä keränneenä virtuaalimaailman tyyppinä.

Vaikka yksityishenkilönä suhtaudun sosiaaliseen mediaan jopa negatiivisesti, on sosiaalinen media ammatillisessa mielessä loistava väline mm. näkyvyyden, markkinoinnin ja tiedottamisenkin kannalta. Mutta ammatillisesti hyödyttävä sosiaalisen median tili ei synny tyhjästä vaan tarvitaan tarkkaa suunnittelua, segmentointia, tietoa ja hitunen visuaalista osaamistakin.

Aiheeseen keskittyneen opintojakson jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että erityisesti tietoturvaan tulee perehtyä huolellisesti ja monipuolisesti jo ennen varsinaisten somen viestintäsuunnitelmien laatimista. Vaikka opintojaksolla tietoni ovat karttuneet myös tietoturvan osalta, en alkuinnostukseni hälvettyä haluaisi ottaa vastuulleni työpaikkani some -tilejä vaan astua pari askelta taakse ja syventyä aiheeseen vielä lisää.
Vaikuttaa siltä, että säilytän paikkani sosiaalisessa mediassa seuraajana eikä niinkään edelläkävijänä.